15. huhtikuuta HeSa s. A5 toimittaja oli saanut pojaltaan pahan kysymyksen: "Ottaisiko sinä naapuriksesi romanin tai somalin?" Toimittajan vaikeasti löytynyt vastaus oli yksitavuinen ja ansiokkaasti perusteltu. Jostain syystä kiihdyin, miksi, se koira älähtää...
En ole asunut romanien naapurina, kylläkin somalien kanssa samassa talossa ja maahanmuuttaja kurdiperheen kanssa samassa rapussa ja saanut hyviä kokemuksia rikastuttamaan ennakkoasenteitani. Somaleita olen tavannut työtovereina , somalilapsia työnantajina. Suomalaisten valkolaisten kanssa olen asunut sekä naapurina että samassa asunnossa enkä suinkaan aina hyvin kokemuksin. Haluan esittää Epäilijöille sekä toimittajan pojan kysymyksen että lisäkysymyksiä: 1. Asutko omistamassasi ( tai pankin kanssa omistamassasi) asunnossa?
2. Asutko Saton tai VVO:n tai jossain muussa vastaavassa tulorajoitteisten vuokra-asunnossa?
- Jos vastauksesi ensimmäiseen on kaksitavuinen ja toiseen yksitavuinen, vielä pari kysymystä:
1. Haluatko kasvaa ihmisenä?2.Keljuttiko kysymykseni?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vai älähti se koira! heh.
VastaaPoistaLuin tuon saman jutun, mutta kuvaavaa kyllä, en vaivautunut (ehtinyt?) edes asiaa kunnolla omalta kohdaltani miettimään. Kenet ottaisin ja ketä en ja jos niin miksi.
Ei oo helppo kysymys. Tai ainakaan vastaus.
Silloin kun otin "kamalaa, huumeiden käyttäjän oman kattosi alle!!! etkö tajua mitä teet?", silloin olin varma että teen oikein. Mutta totta puhuen en niin kovin hanakas ollut naapureilleni kertomaan että mimmonen nuori tyttö meillä asui, saman katon alla, heidän naapurissaan.
Pidin sen jutun ikään kuin omana tietonani.
Samasta syystä kait mieluummin olisin ottamatta romaniperhettä seinän taakse. Siis ihan silleen vaan että jos valita saa. Niin sitten valitsen niin.
Somaleista en oikein osaa sanoa... sitä enkä tätä.
Eli vastaukset, lyhyet ja ytimekkäät:
1. Asun
2. En
ja lisänumerot
1. Haluan...
2. Ei keljuttanut.
Tässä on hyviä kysymyksiä. Vastaukset on mitä on - ainakin rehellisiä.
Entäpä jos käännän kysymyksen: ottaisiko somali minut naapurikseen? Tuo siveästi huivi päässä kulkeva nuori tyttö tai kaapuunsa pukeutunut vanhempi nainen tuskin tykkäisi katsoa, kun räähistelen takapihallani kesähelteellä melkein alasti, minä ylensyönyt suomalaisakka.
VastaaPoistaOlen tuossa Marjan kanssa vähän samaa mieltä, meidän asenteemme on aika minä-lähtöinen näissä rotukysymyksissä. Miten me sopeutamme maastamuuttajan yhteiskuntaamme, miten meidän tulisi reagoida kulttuurieroihin, miltä huivipäinen naapurinrouva meistä tuntuu. Voi olla niinkin, että vähemmistöryhmiin kuuluvat tykkäävät asua kommuunissa. Haluaako islamilainen somaliperhe naapurikseen possunkylkeä grillaavan, keskaria vetelevän Virtasen, jolle huivi on jatkuva äänekkään ihmetyksen aihe?
VastaaPoistaTyttären koulussa Hararessa oli 700 eriväristä ja eri kulttuureista tullutta oppiasta. Valkoiset nuoret bailasivat melkein kokonaan valkoisten kanssa, Kysyin syytä, sillä meillä kävi vieraisilla kaikenvärisiä kaveraita.
" Ne ei tykkää meidän musasta ja me ei tykätä niiden", sanoi tytär. Se voi olla näinkin yksinkertaista
Niin, just niin... mutta kun ajattelen tätä miten asun ja miten suhtaudun naapureihini, nyt, siis näihin kaikkiin kalvakoihin, kotimaisiin, joille sanon moi kun ohi kuljetaan enkä juuri mitään muuta, niin ihan yksi ja sama on se että kuka ja minkä värinen on se jonka kanssa vaihdamme moi ja moi -sanat. Ja ehkä se, että kyl on taas kylmää.
VastaaPoistaMutta sitten jos ajattelee, että naapuri voi myös kuulua ja näkyä, olla aktiivisti olemassa. Niin... juttu muuttuu toiseksi.
Jos ajatellaan vaikka Marjan rivaria tai Raikun rantatonttia. Ja sitä että ihan viereen muuttaisi täysin toisenlainen, toisen tapainen ihminen. Jos rumba tai samba soisi, jos porukkaa ramppaisi mustanaan (sic!) niin ei kait kukaan meistä sanoisi, että ihan sama. Koska ei se vaan ole.
Meillä on omat sääntömme. Omat totutut juttumme, miten on tavattu olla ja eleä. Ei ajatusmaailmaa ja suhtautumista ihan oikeesti ole niin helppo muuttaa.
Teorian tasolla ollaan että juu juu mutta sitten käytännön tilanteessa - ei se vaan ole ihan helppoa! Ei.
Samahan se on mistä maasta joku on, kunhan se vaan käyttäytyy silleen miten tässä maassa on tapana. "Maassa maan tavalla!" :) heh. Onpa kätevää että meillä on tommonen sananlaskukin.