Blogin pienikin vuorovaikutus tökkää itse kutakin, miten milloinkin. Vaikkapa hereille ja ajattelemaan. Toivon.
"De omnibus est dubitandum"
maanantai 20. huhtikuuta 2009
Lukija
Onko kukaan teistä nähnyt Bernhard Schlinkin romaaniin perustuvaa elokuvaa Lukija Siinä on niin rankkoja kysymyksiä, että eläminen somaliperheen naapurina tuntuu ihan toisarvoiselta. Olisi kiva kuulla mielipiteitänne.
Enpä ole nähnyt filmiä enkä vielä lukenut kirjaakaan. Aikeissa kyllä on, joten toivon, että ottaisit nähneenä ja kenties lukeneenakin esiin joitakin aiheita, jotka... Voi niitä varmaan miettiä ihan vain ajattelemallakin.
Lukija! Olen nyt lukenut Schlinkin teoksesta ensimmäisen osan, siis puolet kirjasta. Alusta saakka ajattelin sitä elokuvana, ihan alku oli helppoa nähdä. Sitten olen runsaasti ihmetellyt, miten ohjaaja&käsikirjoittaja tuo esiin kaiken sen, mitä kertoja miettii, ajattelee päänsä sisällä. Koska houkutti kirjasta tehty elokuva kuten Marjaa, katsoin tänään ohjelmistoa ja huomasin, että siinäpä mainos paljastaakin päähenkilö Hannan aiempaa elämänvaihetta, joka on lukijana vielä piilossa.Ilmeisesti toinen osa kirjaa. Ensi osa on ollut minulle sopivaa rauhallista kerrontaa, pohdintaa rakastelukohtausten ohessa. Hitaita lauseita:"Teoilla on omat lähteensä" vie mietteet kauemmaksi ja laajemmin tekojen juurille ja tuleviin tapahtumiin kuin tavanomainen syyn ja seurauksen laki.Tavallaan on kuitenkin samasta asiasta kysymys. Kertoja muistelee vuosien taakse 15-vuotiaan itsensä syttymistä seksuaaliseen rakkauteen. Epätavallista on, että koulupojan rakastaja (R.Ahdin viisaus "rakastaja ei rakasta")on 13 vuotta häntä vanhempi nainen.Useimmiten kirjallisuudessakin on tilanne päinvastainen. Kerronnassa on itsestään selvää, että se ei moralisoi, rakastelu on eräänlaista terveydenhoitoa, piristystä varsinkin pojalle, hänen opintonsa ja elämänotteensa yleensäkin piristyvät. Poika nauttii naisesta kaikin aistein, samalla suunnittelee omaa tulevaisuuttaan lahjakkaana ja menestyvänä.Hannan hän mieltää elävän kuluvassa hetkessä, ilman tulevan suunnittelua. Myöhemmin kerrontansa mukaan hän vertaa naisiensa eleitä, olemuksen sensuellisuutta ylivomaisesti ihanimpaan Hannaan, ei kuitenkaan paljasta tätä lapsimiehen kokemustaan naissuhteilleen.Tämä piirre tietenkin paljastaa minulle kertojan seksisuhteiden esineellisyyden ja mietin kertojan perhettä. Isä tietenkin etäinen, kuten yleensä vielä toisen maailmasodan jälkeen. Poika oli herkkä tarkkailija, paitsi Hannan, myös oman perheensä jäsenten suhteen. Voi olla, että hän kertojan iässä, varttuneena, tajusi kaiken tarkkailemansa selvemmin. Hän kuvaa hyvin filosofi-isän omaan maailmaansa uppoutumista niin ruokapöydässä kuin äidin kysyessä mielipidettä lasten asioista."Hän oli filosofian professori, ja ajattelu oli hänen elämänsä - ajattelu ja lukeminen ja kirjoittaminen ja opettaminen. Joskus minusta tuntui, että me, hänen perheensä, olimme hänelle jonkinlaisia kotieläimiä." - " Olisin mielelläni nähnyt, että me, hänen perheensä, olsimme olleet hänen elämänsä." No, tämä kerronta perhe-elämästä kouraisee kyllä tutusti eikä varmaan ole nykylapsiltakaan poissa tänä tulos- tai ulos työtilanteiden stressaamien vanhempien lapsina. Varsinaiset järkytyksen odottanevat kirjan toisessa osassa. saas nähdä.
Luettuani Lukijan loppuun, ymmärrän hyvin Marjan syvän järkytyksen. Yksikuva vastaa sataa sanaa ja voi upota tunteisiin kuin sukeltaja mereen. Bernhard Schlink kirjoittaa asiallisesti ja etäännyttäen ja lukija näin etäännytetään joutumasta tunnemyrskyyn. Näin ainakin minä koin. Olen lukenut useita kirjoja juutalaisten kärsimyksistä natsien käsissä, ajattelen erästä nuorta kirjailijaa, joka sai kirjoitetuksi Auschwitzissa ollessaan. Hän oli niitä luottovankeja, jotka tavallaan pettivät toverinsa säilyttääkseen itse henkensä. Vapautumisensa jälkeen nuori mies jatkoi kirjallista työtään, meni naimisiin ja sai lapsen. Kaikki näytti kääntyneen hyväksi, mutta hän ei jaksanut elää kokemustaakkansa kanssa vaan tappoi itsensä. Kirjoitukset julkaistiin kuoleman jälkeen. Teos "Lukija" on minulle ensimmäinen, joka kertoo toisen osapuolen, juutalaisvankien vartijan elämästä. Marja tunnevaltaisessa kokemassaan pyyhki "somalinaapuriasian" pois kuin kahvitiplan vahakankaasta. Minulle ne ovat samaa asiaa Lukija-problematiikan kanssa. Kärsimyksen kokemiseen ja sen näkemiseen turtuminen, ei mestaaja vihaa mestattavaa, hän tekee työnä, hänelle on sama, tappaako vai ei tapa,kirjoittaa B.S. Sekä, että pakeneminen on sitäkin, että pakenee nykyhetkeen ja tulevaisuuteen torjumalla menneisyyden. Paljon viisaita ajatuksia löysin kirjasta ja ihmettelin, miten nekin saatiin elokuvaan. Niin olin ihmetellyt Veikko Huovisen Koirankynnen leikkaajankin filmausta, kunnes totesin, että molemmat, sekä kirja että elokuva ovat puhuttelevia taideteoksia. Lukija-teoksen Hannalla on paljonkin yhteyttä omalla kohdallani "somalinaapuruuteen", joka on kuin koodi erilaisuuden hyväksymiseen ja hyväksymättömyyteen. Sanoin aiemmassa kommentissani, että työnantajinani on ollut myös somalilapsia. Muistan sisarukset 5v. ja 7v. Heidän äitinsä oli saanut työtä suomenkieltä taitamattomana siivoojana. Olin vapaaehtoisena opettamassa tytöille suomenkieltä. Perhe oli paennut Somaliasta Englannin kautta Suomeen ja eikä nuorempi 5v. osannut muuta kuin somalia, isompi 7v, muutaman sanonnan suomeksi. Perheessä oli nuorempia ja vanhempia sisaruksia, joita en tavannut.Lisäksi isä oli "varastanut" kaksi lasta ja palannut Somaliaan isomman tytön kertoman mukaan. Äiti oli läsnä tukiopetustilanteissa ja hänellä oli erilainen kasvatuskulttuuri kuin minulla. Kun 5-vuotias villi lapsi ei pysynyt paikallaan, äiti riensi heti läimäyttämään häntä.Huomasin hänen kyllä ajan mittaan opettelevan samoja asioita lastensa kanssa ja pyysinkin hänet mukaan "pelaamaan". Hän ei tullut, tarkkaili kauempaa. Nyt on kulunut kolme vuotta ja kyseisten sisarusten rehtori pyysi minua käymään ja "tutkimaan" nuorempaa. Olen tavannut lasta muutaman kerran ja ihaillut hänen kasvamistaan koululaiseksi, suomen kielen taitoaan, pysymistä pulpetissa jne. Samalla olen todennut, että hänellä on hyvin vaikea luki-häiriö, sekä auditiivinen että visuaalinen. Nopeaälyinen lahjakas lapsi, joka ei opi kuten ikäisensä eikä kuten vanhempi sisaruksensa. Perheellä ei ole varaa erityisopetukseen yksityisesti eikä koululla resursseja, päin vastoin niitä yhä vähennetään. Rehtorin kysymys kuuluikin, pitäisikö lapsi jättää toiselle luokalle, jolloin hän leimautuu ja hänen itsetuntonsa lahjakkaana lapsena yhä heikkenee ja jos hän jatkaisi kolmannelle oppilaana, jolla 45 = 54, lai =lia ja lukutaito hidasta ja heikkoa,niin ... miten sen kestävät muut oppilaat, opettajat ja oppilaiden vanhemmat? Ja tämä on vain yksi pieni esimerkki, missä voi olla syrjäytymisen jopa rikollisuuden lähde ja sen, että EVVK ..
Enpä ole nähnyt filmiä enkä vielä lukenut kirjaakaan. Aikeissa kyllä on, joten toivon, että ottaisit nähneenä ja kenties lukeneenakin esiin joitakin aiheita, jotka... Voi niitä varmaan miettiä ihan vain ajattelemallakin.
VastaaPoistaLukija! Olen nyt lukenut Schlinkin teoksesta ensimmäisen osan, siis puolet kirjasta. Alusta saakka ajattelin sitä elokuvana, ihan alku oli helppoa nähdä. Sitten olen runsaasti ihmetellyt, miten ohjaaja&käsikirjoittaja tuo esiin kaiken sen, mitä kertoja miettii, ajattelee päänsä sisällä. Koska houkutti kirjasta tehty elokuva kuten Marjaa, katsoin tänään ohjelmistoa ja huomasin, että siinäpä mainos paljastaakin päähenkilö Hannan aiempaa elämänvaihetta, joka on lukijana vielä piilossa.Ilmeisesti toinen osa kirjaa.
VastaaPoistaEnsi osa on ollut minulle sopivaa rauhallista kerrontaa, pohdintaa rakastelukohtausten ohessa. Hitaita lauseita:"Teoilla on omat lähteensä" vie mietteet kauemmaksi ja laajemmin tekojen juurille ja tuleviin tapahtumiin kuin tavanomainen syyn ja seurauksen laki.Tavallaan on kuitenkin samasta asiasta kysymys. Kertoja muistelee vuosien taakse 15-vuotiaan itsensä syttymistä seksuaaliseen rakkauteen. Epätavallista on, että koulupojan rakastaja (R.Ahdin viisaus "rakastaja ei rakasta")on 13 vuotta häntä vanhempi nainen.Useimmiten kirjallisuudessakin on tilanne päinvastainen. Kerronnassa on itsestään selvää, että se ei moralisoi, rakastelu on eräänlaista terveydenhoitoa, piristystä varsinkin pojalle, hänen opintonsa ja elämänotteensa yleensäkin piristyvät. Poika nauttii naisesta kaikin aistein, samalla suunnittelee omaa tulevaisuuttaan lahjakkaana ja menestyvänä.Hannan hän mieltää elävän kuluvassa hetkessä, ilman tulevan suunnittelua. Myöhemmin kerrontansa mukaan hän vertaa naisiensa eleitä, olemuksen sensuellisuutta ylivomaisesti ihanimpaan Hannaan, ei kuitenkaan paljasta tätä lapsimiehen kokemustaan naissuhteilleen.Tämä piirre tietenkin paljastaa minulle kertojan seksisuhteiden esineellisyyden ja mietin kertojan perhettä. Isä tietenkin etäinen, kuten yleensä vielä toisen maailmasodan jälkeen. Poika oli herkkä tarkkailija, paitsi Hannan, myös oman perheensä jäsenten suhteen. Voi olla, että hän kertojan iässä, varttuneena, tajusi kaiken tarkkailemansa selvemmin. Hän kuvaa hyvin filosofi-isän omaan maailmaansa uppoutumista niin ruokapöydässä kuin äidin kysyessä mielipidettä lasten asioista."Hän oli filosofian professori, ja ajattelu oli hänen elämänsä - ajattelu ja lukeminen ja kirjoittaminen ja opettaminen. Joskus minusta tuntui, että me, hänen perheensä, olimme hänelle jonkinlaisia kotieläimiä." - " Olisin mielelläni nähnyt, että me, hänen perheensä, olsimme olleet hänen elämänsä." No, tämä kerronta perhe-elämästä kouraisee kyllä tutusti eikä varmaan ole nykylapsiltakaan poissa tänä tulos- tai ulos työtilanteiden stressaamien vanhempien lapsina.
Varsinaiset järkytyksen odottanevat kirjan toisessa osassa. saas nähdä.
Luettuani Lukijan loppuun, ymmärrän hyvin Marjan syvän järkytyksen. Yksikuva vastaa sataa sanaa ja voi upota tunteisiin kuin sukeltaja mereen. Bernhard Schlink kirjoittaa asiallisesti ja etäännyttäen ja lukija näin etäännytetään joutumasta tunnemyrskyyn. Näin ainakin minä koin. Olen lukenut useita kirjoja juutalaisten kärsimyksistä natsien käsissä, ajattelen erästä nuorta kirjailijaa, joka sai kirjoitetuksi Auschwitzissa ollessaan. Hän oli niitä luottovankeja, jotka tavallaan pettivät toverinsa säilyttääkseen itse henkensä. Vapautumisensa jälkeen nuori mies jatkoi kirjallista työtään, meni naimisiin ja sai lapsen. Kaikki näytti kääntyneen hyväksi, mutta hän ei jaksanut elää kokemustaakkansa kanssa vaan tappoi itsensä. Kirjoitukset julkaistiin kuoleman jälkeen. Teos "Lukija" on minulle ensimmäinen, joka kertoo toisen osapuolen, juutalaisvankien vartijan elämästä.
VastaaPoistaMarja tunnevaltaisessa kokemassaan pyyhki "somalinaapuriasian" pois kuin kahvitiplan vahakankaasta. Minulle ne ovat samaa asiaa Lukija-problematiikan kanssa. Kärsimyksen kokemiseen ja sen näkemiseen turtuminen, ei mestaaja vihaa mestattavaa, hän tekee työnä, hänelle on sama, tappaako vai ei tapa,kirjoittaa B.S. Sekä, että pakeneminen on sitäkin, että pakenee nykyhetkeen ja tulevaisuuteen torjumalla menneisyyden. Paljon viisaita ajatuksia löysin kirjasta ja ihmettelin, miten nekin saatiin elokuvaan. Niin olin ihmetellyt Veikko Huovisen Koirankynnen leikkaajankin filmausta, kunnes totesin, että molemmat, sekä kirja että elokuva ovat puhuttelevia taideteoksia. Lukija-teoksen Hannalla on paljonkin yhteyttä omalla kohdallani "somalinaapuruuteen", joka on kuin koodi erilaisuuden hyväksymiseen ja hyväksymättömyyteen. Sanoin aiemmassa kommentissani, että työnantajinani on ollut myös somalilapsia. Muistan sisarukset 5v. ja 7v. Heidän äitinsä oli saanut työtä suomenkieltä taitamattomana siivoojana. Olin vapaaehtoisena opettamassa tytöille suomenkieltä. Perhe oli paennut Somaliasta Englannin kautta Suomeen ja eikä nuorempi 5v. osannut muuta kuin somalia, isompi 7v, muutaman sanonnan suomeksi. Perheessä oli nuorempia ja vanhempia sisaruksia, joita en tavannut.Lisäksi isä oli "varastanut" kaksi lasta ja palannut Somaliaan isomman tytön kertoman mukaan. Äiti oli läsnä tukiopetustilanteissa ja hänellä oli erilainen kasvatuskulttuuri kuin minulla. Kun 5-vuotias villi lapsi ei pysynyt paikallaan, äiti riensi heti läimäyttämään häntä.Huomasin hänen kyllä ajan mittaan opettelevan samoja asioita lastensa kanssa ja pyysinkin hänet mukaan "pelaamaan". Hän ei tullut, tarkkaili kauempaa. Nyt on kulunut kolme vuotta ja kyseisten sisarusten rehtori pyysi minua käymään ja "tutkimaan" nuorempaa. Olen tavannut lasta muutaman kerran ja ihaillut hänen kasvamistaan koululaiseksi, suomen kielen taitoaan, pysymistä pulpetissa jne. Samalla olen todennut, että hänellä on hyvin vaikea luki-häiriö, sekä auditiivinen että visuaalinen. Nopeaälyinen lahjakas lapsi, joka ei opi kuten ikäisensä eikä kuten vanhempi sisaruksensa. Perheellä ei ole varaa erityisopetukseen yksityisesti eikä koululla resursseja, päin vastoin niitä yhä vähennetään.
Rehtorin kysymys kuuluikin, pitäisikö lapsi jättää toiselle luokalle, jolloin hän leimautuu ja hänen itsetuntonsa lahjakkaana lapsena yhä heikkenee ja jos hän jatkaisi kolmannelle oppilaana, jolla 45 = 54, lai =lia ja lukutaito hidasta ja heikkoa,niin ... miten sen kestävät muut oppilaat, opettajat ja oppilaiden vanhemmat? Ja tämä on vain yksi pieni esimerkki, missä voi olla syrjäytymisen jopa rikollisuuden lähde ja sen, että EVVK ..